| Valko-Venäjä |
|
Valko-Venäjä on suomalaisille tuntematon maa. Oppiakseen tuntemaan Valko-Venäjää, kannattaa siellä käydä itse. Maahan voi tutustua myös internetissä, ja nyt on vihdoinkin saatavilla myös suomeksi kirja Valko-Venäjästä: Tuntematon Valko-Venäjä (toim. Arto Luukkanen, 2009, Edita). Kirjoittajina on pääasiassa Helsingin yliopiston opiskelijoista koostuva ryhmä, joka on ansiokkaasti laatinut tuhdin tietopaketin Valko-Venäjästä. Kirja taustoittaa maata lähtien liikkeelle historiasta ennen neuvostoaikaa, päätyen nykypäivän tunnelmiin. Jos kaipaat perinteistä matkaopasta, tulee toistaiseksi tyytyä esimerkiksi englanninkieliseen tarjontaan. Hyväksi todettu opus on Nigel Robertsin (2008) Belarus: the Bradt Travel Guide, löytyy kirjastoista. Internet on täynnä Valko-Venäjä-tietoutta, tämän sivuston linkkilistassa on joitakin esimerkkejä tarjonnasta. Vuodesta toiseen vakuuttavana pysynyt inyourpocket-sivusto on Valko-Venäjä-tietouden etulinjassa. Suomenkielistä Wikipediaa päivittävät Valko-Venäjään omakohtaisesti perehtyneet henkilöt, kannattaa tutustua. Ei mene aika hukkaan myöskään englanninkielisellä vastaavalla sivustolla. Ja huumoria pitää olla, sitä löytyy Hikipediasta. Tälle SVVS:n sivustolle tulee jatkossa paljon lisää Valko-Venäjä-tietoa, tässä vaiheessa sivusto on vielä keskeneräinen. Minskistä muutama sana. Kyseessä on Valko-Venäjän pääkaupunki, noin 1.8 miljoonaa asukasta. Kahden linjan metro, bussit, ratikat ja trollit kulkevat, ja toki taksilla ja marsrutkalla pääsee. Kävellen käy matkaajan tie sujuvasti keskustan prospekteilla, ja siirryttäessä lähiöön metrolla, voi jalankulkemista hyvillä mielin jatkaa. Saatat lähiössä törmätä kerrostalojen lomassa vuohia paimentavaan muoriin, kamerat äkkiä esiin! Liikkuminen kaupungissa on helppoa ja edullista, ihmiset ovat ystävällisiä. Kaupungissa on paljon valokuvattavaa, esimerkiksi patsaskanta on mielenkiintoinen. Kesällä kannattaa liikkua puistoissa, pysähtyä vaikka saslikille sopivalle puistoterassille. Saatat joutua maksamaan pienoista turistiylihintaa lihaköntistä, mutta ei se mitään, onhan se halpaa kuitenkin. Tavarataloihin kannattaa ehdottomasti mennä, niitä on keskustan tienoilla kolmin kappalein. Niissä tunnelma on oikeanlainen, ostettavaa löytyy pilvin pimein, varsinkin vaatepuolta. Löytyy toki muitakin kauppoja, etsivä löytää. Tori on pakollinen nähtävyys, Jakuba Kolasa-metroaseman liepeillä. Jottei mene etsimiseksi, niin oikealla puolella on Tsum-tavaratalo, ja vasemmalla puolella tori, vaikkakaan toria ei heti näe, vaan sitä joutuu kuitenkin hieman hakemaan. Kun näkökenttään ilmestyy suuri valkoinen kuplahalli, alkaa polttamaan. Tori on nähtävyys sisältä ja ulkoa. Vihannesten, hedelmien ja lihatuotteiden paljous huimaa päätä. Kannattaa ostaa ainakin kaviaaria ja basturmaa (kuivattua naudanlihaa) kotiin vietäväksi. Nam! Ja kamerat esiin, ei missään näe tällaista määrää eläimenruhoja kärrättävän tiskeille varastojen uumenista. Kasvissyöjä ilahtuu ulkotiskien vehreydestä, onpa isoja valkosipuleita, mutta Valkkarissahan tässä ollaan! Hieman ravintoloista. Ravintolatarjontaa joutuu hieman hakemaan, mäkkäriin törmää varmasti, mutta esimerkiksi latvialaisen Lido-ketjun ravintola saattaa harmillisesti jäädä väliin, jos sinne ei varta vasten suunnista. Se löytyy edellä mainitun Tsum-tavaratalon melkein vastapäätä, ja rohkeasti vain sisään. Ideana on, että tarjottimelle ladataan ruokaa sen verran kuin jaksaa kantaa, sitten maksamaan kassalle, ja nauttimaan. Ainoa puute paikassa on kehno olut-tarjonta, löytyy vain alkoholitonta, ja baaritiskin puolelta jotain ulkomaalaista tuotetta, jota ei ehkä viitsi ostaa. Neuvokkaan turistin on nähty avaavan oman olutpullonsa ravintolan pöydässä ilman ongelmia, tosin tätä ei välttämättä suositella. Muitakin hyviä ravintoloita löytyy eri puolilta kaupunkia, pääkadun varrelle ei tarvitse jumittua. Useissa paikoissa voi maksaa visalla tai visa electronilla, mutta käteistä kannattaa varata mukaan. Käteisenä käy vain byrit, eli Valko-Venäjän rupla. Olutta ja muita juomia, kuten paikallisia likööreitä, voi maistella vaikkapa mainittujen tavaratalojen kahviloissa, oikein tunnelmallisia paikkoja. Minskissä on 24h-kauppoja myös, vaatii hieman etsintää niiden paikantaminen, mutta keskustan tuntumasta löytyy. Kulttuuriannoksen voi käydä nauttimassa konsertissa, baletissa, oopperassa, tai miksei sirkuksessa. Kunhan nämä sivut päivittyvät, niin informaatiota tästäkin Minskin puolesta löytyy enemmän. Liput tasokkaisiin esityksiin ovat edullisia. Lippuja voi ostaa eri puolilla kaupunkia sijaitsevista pienistä lippumyymälöistä, samanlaisista kuin Venäjällä. Ehkä kassaltakin saa lippuja. Kannatettava vieralukohde on myös rautatieasema, josta voit vaikka ponkaista junalla johonkin toiseen kaupunkiin. Pari sanaa muista kaupungeista. Vitebsk on Marc Chagallin syntymäkaupunki. Löydät sieltä syntymätalon, vai oliko se kopio siitä, jonkinlainen museo siinä taisi olla. Löytyy myös Chagall-museo, käypä siellä, vaikka varsinaisisa taideteoksia ei niin paljon olekaan, mutta aivan kelpo näyttely. Hotelleja löytyy muutamia, testiryhmä on kokeillut Eridan-nimistä, hyväksi on todettu. Sijainti mainio, huoneet hulppeita, baarikin toimii, joskin paikallinen olut loppuu yllättävän nopeasti.Sauna löytyy, ja uima-altaan tapainen, löylyssä on todella kuuma. Mainio tavaratalo, ja paljon muutakin nähtävää. Jos matkaat Mogileviin, saatat ensin pysähtyä Orshassa. Jos teet bisnestä, niin voit tutkia esimerkiksi myynnissä olevan olutpanimon hintakehitystä, jos sitä ei ole kukaan vielä ehtinyt ostaa. Muitakin ostokohteita bisnesihmisille on näillä seuduin kohtalaisen paljon, ja voivatpa olla vakavasti otettaviakin, ota selvää! Koordinaatit löytyvät SVVS:stä. Ja sitten vain Orshasta Mogileviin, joka on varsin mallikas kaupunki, jossa voisi viihtyä pidenpääkin. Mistään pikkukylistä ei ole kysymys, väkiluku Vitebskissä ja Mogilevissa taitaa olla hyvän matkaa päälle 300 000. Legendaarinen hotelli ”Mogilev” ottaa matkaajan suojiinsa, talvella pyydä huone hotellin lämpimältä puolelta. Siinä missä Vitebskissä nautittu hotelliaamiainen jäi mieleen jopa auvoisana kokemuksena, ei Mogilev-hotellin aamiaista kannata jälkeenpäin muistella. Jos kiire on, niin jätä se suosiolla väliin, ja mene kaupungille johonkin kuppilaan. Mogilevissa kannatta pyöriä pari päivää, jos sinne kerran olet tullut. Kävelykatu astronomisine häkkyröineen on mieleenjäävä. Testiryhmä on käynyt myös Minskiä suhteellisen lähellä olevissa Borisovin ja Soligorskin kaupungeissa. Jos näistä pitää valita, niin mene molempiin. Soligorskista löydät hulppean Leninin pään aukion kupeesta. Et ehkä muuta, paitsi pari suolavuorta matkalla sinne. Borisovissa olet eksyä, ennen kuin löydät vanhaan kaupunkiin. Jos olet paikalla iltasella kirkonmenojen aikaan, niin käy peremmälle, meininki on omanlaistaan. Borisovissa on ehta tavaratalo, ja pari viehkoa kahvilaa, käy niissä. Ja eikun takaisin Minskiin junalla. Valko-Venäjällä on paljon muitakin tutustumisen arvoisia kaupunkeja, ehkä niistä lisää myöhemmin. Luontoa ei sovi sivuuttaa. Luontokohteet saattavat tulevaisuudessa olla Valko-Venäjän matkailuvaltti. Kasvaahan Belan metsissä biisonikanta, ja ties mitä metsän siimeksestä ja soiden liepeiltä löytyy. Minskin lähellä olevassa Logoisk-ulkoilualueella testiryhmä grillaili eräänä vappuna saslikkia, ja mukava oli katsella hevosia ja järven lamparetta saslikoinnin jälkeen. Tämä vain pienoisena esimakuna siitä, mitä maasta tällä saralla saattaa löytyä. Ei muuta, kuin ”to be continued”, ja mars Minskiin! |