Valko-Venäjän pääkaupunkiin Minskiin matkustaminen on helppoa. Hankit viisumin, ostat laiva-, bussi- tai lentoliput, tai miksei vaikka junaliput, ja lähdet matkaan. Yksinkertainen reittivaihtoehto on Helsinki-Tallinna laivalla, Tallinna-Vilna yöbussilla, ja Vilna-Minsk bussilla. Jos lähdet matkaan siten, että ehdit Tallinnasta 21.00 Vilnaan lähtevään bussiin, ehdit Minskiin seuraavana päivänä noin klo 12.00. Siitä sitten tavarat hotelliin, jonka olet varannut etukäteen netissä, ja seikkailu alkaa! Kriittisiä kohtia edellä mainitussa on lähinnä viisuminhankinta, ja tietty kutkuttava tunne Valko-Venäjän lähestyessä. Vilnasta Minskiin lähtevää bussia odottelevaa väkeä on luultavasti kerääntynyt kohtalaisesti bussilaiturille. Aamubussi tulee Kaunasista, ja tunnelma tiivistyy porukan ahtautuessa hieman kulahtaneeseen bussiin. Sellainen huomautuksen sana, ettei ainakaan paluumatkalla kannatta vilautella alkoholijuomapulloja, ja muutkin pullot tarkistetaan liettualaisten kuskien toimesta, kun siis palaat Vilnasta Tallinnaan yöbussilla. Rassaa jonkin verran, kun joudut pistämään pullot harmittavan käskyttämisen siivittämänä tavarasäilöön, ollessasi ensin pihalla, että mitäs nyt tapahtuu? Mutta mitä tapahtui, ennen kuin pääsit tähän pisteeseen asti? Olet siis matkalla Minskiin, ja sinun tulisi selvitä sekä Liettuan että Valko-Venäjän rajamuodollisuuksista. Toki olet varma, että niistä selvitään, mutta miten asiat oikein mahtavat mennä?

Reittibussilla matkustamisen etu on aikataulussa pysyminen. Haitta on se, että joudut valkkarien ja muiden Belarukseen pyrkijöiden kanssa kaikkine kasseinesi syyniin jos toiseenkin. Lähinnä tämä koskee Liettuan rajatarkastusta. Jätäthän Schengenin taaksesi, ja päinvastoin palatessasi. Takaisin tultuasi matkalaukut läpivalaistaan, luultavasti. Maahan pyrkiessäsi haastavin kohta on vakuutuksen olemassaolon selvittäminen. Suomalaisena tarjoat omaa Suomesta ostamaasi matkavakuutusta, mutta se ei käy, tai jos käy, niin sehän on hyvä. Luultavasti joudut ostamaan paikallisen vakuutuksen muutamalla dollarilla. Onneksi mukanasi on pienehkö dollaripino tällaisia tarkoituksia varten. Hieman suurempaa euronippua et tähän tarkoitukseen taskustasi vaivaudu kaivamaan. Ja toki et yritä maksaa vakuutusta kortilla, sehän ei varmasti onnistuisi. Ja vielä yksi harmi, eli ennen Belaan siirtymistä joudut täyttämään proopuskan, jossa selvität nimesi, sinut Belaan kutsuvan tahon koordinaatit – esim. matkatoimisto on tällainen taho –, sekä passiasi ja hotelliasi koskevat tiedot. Lomake on myös englanniksi, joten ei hätää.

Kun olet Valkkarissa, on ensimmäinen ja ainoa pysähdys ennen Minskiä pienessä O:lla alkavassa kaupungissa, olikohan se Osmjani tai sinne päin. Älä tässä jää pois, tai käy ainoastaan kioskilla, jos olet jo saanut tuntumaan byreihin (Valko-Venäjän valuutta, tunnetaan myös nimellä ”pörinä”), joita olet kenties vaihtanut itsellesi Vilnassa. Aiemmin et niitä olekaan mistään voinut vaihtaa. Kun bussi taas starttaa, olet parin tunnin kuluttua lipumassa kohti Minskin kerrostalorivistöä, joka yllättäen pullahtaa esiin peltojen keskeltä. Kyseessä on huomattavan pitkä kerrostalorivistö, joka muurin kaltaisena tervehtii matkaajaa. Tunnelma on harras ja odottava. On kuin saapuisi avaruuskaupunkiin, johonkin merkilliseen paikkaan. Onko tämä Minsk? Jos olet ollut Pietarissa, Moskovassa, Kiovassa, Riiassa, Vilnassa jne., niin olet toki nähnyt jo kaiken, mutta on tässä nyt kuitenkin jotain omaa erikoislaatua, eikö olekin? Olet ehkä saanut median kautta tietyn kuvan Valko-Venäjästä, nyt et ehkä enää tiedä, missä mennään. Ei haittaa, köröttelet kohti päärautatiesemaa, jonka ohi bussi koukkaa itäiselle bussiasemalle, jossa jäät pois. Meni hieman pitkäksi, ajatellen keskustassa sijaitsevaa hotelliasi, mutta ei voi mitään, entinen keskusbussiasema on purettu, eikä uutta vielä näy tilalla. Koppaat tavarasi mukaan, ja hakeudut taksiin. Taksi! Taksi! Aivan siitä aseman kupeesta löytyy takseja useampia, jobbarin näköiset kuljettajat supattelevat keskenään, arpovat kuka saa saaliin. Voit sopia hinnan etukäteen, tai maksaa jälkikäteen, hinta lienee molemmissa tapauksissa suurin piirtein sama. Käypä hinta matkasta keskustaan hotelliin on noin 10 000–15 000 byriä, eli noin kolme– neljä euroa. Ei kannata tarjota maksuksi dollareita tai euroja, nekin kelvannevat tai sitten eivät, mutta ajatuskin niistä  luo ikävän tunnelman itsellesi, ethän halua toimia kuin turisti. Ja viimeistään bussiasemalla olet vaihtanut itsellesi byrejä, joita pääset nyt kokeilemaan tosipaikassa. Ja hyvinhän byri toimii!

Taksissa ei ole mittaria, kuski ei puhu englantia, mutta olet hänelle osannut sanoa, että gastiinitsa Planeta/Jubilennaja/Belarus, tai mikä nyt sitten hotellisi onkaan. Kuski ei ehkä vaivaudu nyökyttelemään päätään, mutta ystävällisesti ja tehokkaasti ajaa sinut määränpäähän. Näyttelet kokenutta matkaajaa, tai ehkä olet sellainen. Liikenne soljuu mukavasti. Mikään ei näytä uhkaavalta. Tärähdät hotellin eteen, maksat tasarahalla (siis se 10 000, tai jos inflaatio on edennyt, niin ehkä 15 000, tai ehdottamasti ei enempää kuin 20 000). Jos tarjoat taksisuharille tippiä, voi tämä elekielellä osoittaa olevansa hieman hämmentynyt, mutta kyllä hän rahan ottaa, joskin pitää siihen hieman etäisyyttä. Tippinä annettu raha jää ikään kuin kellumaan johonkin epämääräiseen välitilaan, mutta se ei sinua enää liikuta. Siirryt hotellin respaan, jossa todennäköisesti saat englanninkielistäkin palvelua. Ainakin asiat hoituvat rivakasti. Luovutat passisi, jotta virkailija voi rekisteröidä sinut, olethan kaupungissa toki vähintään 3 vuorokautta. Saat passin sitten myöhemmin takaisin, ja jos sen hukkaaminen on edes vähän mahdollista, olet ottanut passista pari valokopiota, joiden avulla voit sitten taiteilla itsellesi uuden passin esim. Viron lähetystössä. Tai jossain muussa EU-lähetystössä, mutta ensisijaisesti siis Viron lähetystössä. Hotellihuoneen huomaat olevan kohtalainen odotuksiisi nähden. Asiantuntijan valinta on hotelli Oktyabrskaya, siellä pääset mukavan perinteiseen ja selkeään tunnelmaan kiinni, joskin jokin epämääräinen seikka pitää sinut valppaana. Mistä on kysymys? Miksi kaikkialla on niin siistiä? Ei siis cool, tai toki ja etenkin sitä, mutta puhtausmielessä siistiä. Mietit, että voisit lanseerata lausahduksen ”Minskissä on siistiä!”, tai ”Valkkari – siisti maa!”. Heittäydyt hotellin punkalle pohtimaan tulevaa.

Jos kerrataan menneitä, niin voi Minskissä asua muuallakin kuin hotellissa. Sopivien kontaktien kautta voit päätyä esim. lähiöön yksiöön, jolloin pääset harjaantumaan julkisen liikenteen käyttöön. Arvostat metron ja raitiovaunun toimivuutta, ja ehkä uskallat reittitaksiin. Myös bussi ja johdinauto saa sinut hyväksyvästi myhäilemään. Jos olet päätynyt keskustassa kenraalin lesken luo bed & breakfast -tyyppiseen majoitukseen, suoriudut liikkumisesta jalan, ainakin lähiseuduilla. Vaatii ehkä lähinnä sattumaa, että majoitut muualle kuin hotelliin, mutta muitakin vaihtoehtoja siis on. Jos luot etukäteen netissä kontakteja paikallisiin, voit ehkä sitä kautta junailla jotakin, kukapa tietää. Mutta! Nyt on nälkä, pitää mennä syömään! Olet jo huomannut, että Minskissä on mäkkäri, käyt ehkä siellä ihmettelemässä, mutta vasta myöhemmin. Toivot pääseväsi ruokailemaan ns. halpaan kansanruokalaan, mutta niitä ei helposti löydykään. Pääkadun, eli Nezavisimostin varrella on joitakin ravintoloita, jotka tuovat expat-paikat mieleen. Voihan niissäkin käydä. Kannattaa hieman hortoilla pääkadun sivukaduilla, ja tähyillä sinne tänne, ja jokin ravitsemusliike todennäköisesti löytyy. Pienempään nälkään voi käyttää tavaratalojen ylemmissä kerroksissa olevia baareja, jotka ovatkin tunnelmallisia paikkoja. Jos ja kun päädyt torille, löytyy sieltä toki juomapuolen oheen mahdollisuus ainakin tseburekin tai sen tapaisen puraisuun. Hotellikin ravintolaa kannattaa hyödyntää, ainakin aamiaisella. (matkakertomus jatkuu myöhemmin…)

nimim. Helsinki-Minsk